Kuka olen?

ihonen_10-08-12_016_web.jpg

Työ- ja henkilöhistoriaa

Olen 44-vuotias Mikkelissä varttunut, mutta nykyisin Espoon Leppävaarassa asuva mies. Olen naimisissa ja 5-vuotiaan tyttären isä. Viime vuodet isänä ovat opettaneet paljon uutta ja varmaan muuttanut minua myös ihmisenä.

DI-opinnot tein Otaniemessä TKK:lla (nyttemmin Aalto-yliopisto) 1992-1997. Siellä aloitin myös väitöskirjan korroosiosta ennen kuin muutin Ruotsiin ja vaihdoin aiheen polttokennoihin.

Vietin yhteensä reilut 7 ½ vuotta Ruotsissa. Sinä aikana savolaispoikakin oppi sujuvan ruotsin, pakko kun oli. Koulutukseltani olen tekniikan tohtori, väitöskirja tuli tehtyä Tukholmassa KTH:ssa. Sen jälkeen hankin työkokemusta yksityisellä puolella pari vuotta Cellkraft AB:ssa.

Suomeen palasin vuoden 2006 alussa. Tiedustelijana lähetin matkaan edeltävänä vuonna silloisen tyttöystäväni ja nykyisen vaimoni, joka löysi töitä Suomesta kun niitä ei Tukholmasta amerikkalaiselle lakimiehelle löytynyt.

Omaksi työpaikakseni tuli Valtion teknillinen tutkimuskeskus (1.12.2010 alkaen Teknologian tutkimuskeskus VTT) ja teen edelleen töitä pääosin polymeeripolttokennojen parissa, vaikka välillä hieman akkupuolen asioitakin tulee mietittyä. Työn luonne on muuttunut tutkimuksesta enemmän tutkimusjohtamiseksi ja projektien myynniksi. Näin taitaa useimmille käydä.

Tuulivoima, lähienergia ja energiapolitiikka

Ympäristöasioiden ja energiapolitiikan kanssa olen toiminut noin vuodesta 1994 alkaen, jolloin liityin Otaniemen ympäristöseuraan. On hyvin mahdollista että tuon teon seurauksena päätin jatkaa insinööriopintoja enkä vaihtanut Helsingin yliopiston puolelle valtiotieteitä lukemaan. OYS:n parissa oli hyvä tuulettaa ajatuksia muuten niin teknologiauskoisessa Otaniemessä.

Energia-asioihin ja tuulivoimaan aloin paneutua Dodo ry:n energia-aiheisessa keskusteluryhmässä. Tuon ryhmän keskusteluista lähti alulle Lumituuli Oy, jonka perustajajäseniä olen. Lumituuli Oy:n hallituksessa olin useamman vuoden, viimeksi 2009-2010 hallituksen puheenjohtajana.

Energiapolitiikan puolella olen vaikuttanut ennen kaikkea tuulivoima-alan järjestöissä. Olen ollut Suomen tuulivoimayhdistyksen (STY) hallituksessa yhteensä (muistaakseni) 6 vuotta josta puheenjohtajana 2007 ja 2008. Puheenjohtaja-aikanani tuulivoiman näkyvyys kasvoi Suomessa ja tuulivoimalle alettiin valmistella syöttötariffia.

Osallistuin STY:n edustajana lukuisiin valiokuntakuulemisiin eduskunnassa ja muihin tilaisuuksiin. Osallistuin myös syöttötariffityöryhmän työhön tuulivoimayhdityksen nimeämänä pysyvänä asiantuntijana.

Tällä hetkellä toimin Lähienergialiiton hallituksen varajäsenenä. Lähieneregia, erityisesti aurinkoenergia ja lämpöpumppuratkaisut, ovat voimakkaassa kasvussa ja niillä voi vähentää  hiilidioksidipäästöjä yhä kustannustehokkaammin. Tämän vuoksi se on myös yksi teemoistani kunnallisvaaleissa. Espoon kaupungin tulisi olla edelläkävijä lähienergian käyttöönotossa ja kannustaa kuntalaisia lähienergian käyttöönottoon neuvonnalla ja yhteiskilpailuttamisia organisoiden.

Harrastuksia ja järjestötoimintaa

Yhdistystoiminnassa olen ollut aktiivinen myös opiskelijajärjestöjen hallituksissa Kemistikillassa ja Tukholman suomalaisissa opiskelijoissa. Ruotsin puolella kuuluin myös erinomaiseen ympäristön tilasta kiinnostuneiden insinöörien yhdistykseen IFM.

Shakkia pelaan Mikkelin shakkikerhon väreissä; Ruotsissa seura oli Täby SK. Ruotsissa hiihtoseurana oli loistavan yhteishengen ja organisaation Sundbyberg IK eli Sumpan.

Yhdistystoiminnassa olen oppinut hyvän yhteistyön merkityksen ja sen miten eri ihmisten erilaiset toimintatavat tulee ottaa huomioon.

Pääharrastukseni on viime vuosina ollut energia-aktivismin ja politiikan lisäksi kuntourheilu eri muodoissaan. Vuoden kohokohta ja koettelemus on Pirkan hiihto, jossa pitkä matka opettaa ylpeälle nöyryyttä. Valitettavasti tänä vuonna Pirkan hiihto jäi järjestämättä lumipulan vuoksi, toista kertaa sen historiassa. Kuutena kesänä olen tehnyt Triathlonin puolimatkan Joroisissa ja vuonna 2010 tein Ironmanin eli täysmatkan Kalmarissa.

Arvomaailmani

Arvomaailmaltani olen vuosien myötä muuttunut yhä suvaitsevammaksi. Tutustuminen vähemmistöjen edustajiin henkilökohtaisesti on häivyttänyt nuoruuden homofobiat ja ehkä rasistisetkin mielipiteet. On tavallaan häpeä tunnustaa että on tällaisia mielipiteitä omannut, mutta toisaalta tiedän nyt omakohtaisesti, että tieto ja kokemus auttavat muodostamaan kypsempiä mielipiteitä.