Uusiutuva lähienergia Espoossa – onko asiaa selvitetty?

Espoo teetti vuonna 2012 uusiutuvan energian rajatun kuntakatselmuksen. Työn teki kilpailutuksen jälkeen WSP Finland Oy. WSP Finlandin tekemä työ oli melkoinen pettymys. Tietämättä enempää, on vaikeaa sanoa onko suurin vika työn tekijässä, resursseissa vai työn ohjauksessa.

Työn painopiste, ainakin sivumääräisesti, on ollut yleisessä energian käytön ja tuotannon kuvauksessa. Uusiutuvan energian lisäysmahdollisuuksien kartoitukseen on jäänyt hyvin niukalti tilaa ja aikaa. Erityisesti tämä koskee aurinkolämpöä ja –sähköä, joilla voitaisiin merkittävästi vähentää Espoon kasvihuonepäästöjä.

WSP Finlandin työssä on myös hämmästyttäviä rajauksia ja oletuksia. Kaukolämmön tuotantoa ja käyttöä maalämpöä vastaan perustellaan laskelmilla, joiden oletuksille ei voi löytää perusteita tarkasteltaessa nykyisiä sähkömarkkinoita ja vähemmän tulevia sähkömarkkinoita.

Maalämmön tai aurinkolämmön käyttöä kaukolämmön rinnalla ei käsitellä lainkaan ja perusteena on irrallisia lausumia, ilman lähdeviitteitä, kuten sivulla 42: Toistaiseksi aurinkolämpö on taloudellisesti perusteltavissa vain kaukolämpöverkon ulkopuolisilla alueilla.

Aurinkolämmön osalta WSP Finlandin tekemässä raportissa todetaan myös hassusti: ”Aurinkolämmön rakentaminen kaukolämpökohteisiin pienentää suoraan biomassapotentiaalia.”  Taitaa olla ennemmin niin että aurinkolämmön rakentaminen vähentää suoraan fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä nyt että tulevaisuudessa.

Kaukolämpöyhtiön haluttomuus lisätä aurinkolämpöä omasta tai asukkaiden toimesta on ymmärrettävää, koska se vähentää myytävän lämmön määrää, jonka oheistuotteena voi tuottaa ja myydä sähköä. Espoon kaupungin tai sen asukkaiden intressit ovat kuitenkin mahdollisuudet parantaa omaa talouttaan. Siten Fortumin mielipiteet asiassa tulisi jättää omaan arvoonsa.

Raporttia lukiessa tulee tunne että työn rajaus on tehty juuri sillä lailla kuin paikallinen  kaukolämpöyhtiö (Fortum) toivoisi sen tehtävän. Fortum osallistui työn projektiryhmään.

Tuulivoiman osalta todetaan että alustavan tarkastelun perusteella vain yksi mahdollisuus on. Kun on läheltä seurannut millaisia ongelmia tuulivoimakehittämisessä Suomessa on, niin Espoon osalta kannattaa keskittyä aurinkoenergian hyödyntämiseen. Merituulivoiman osalta mennee kymmenisen vuotta ennen kuin Suomeen aletaan rakentaa sitä laajemmin ja toinen kymmenen vuotta ennen kuin rakentaminen pääkaupunkiseudun edustalle tulee ajankohtaiseksi.

Raportissa on, puutteistaan huolimatta, paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä faktaa. Esimerkkinä Espoon kokonaiskattopinta-alan määrittäminen (10,3 km2) ja karkeahko arvio hyödynnettävästä pinta-alasta, perustuen WSP Finlandin tekemään tutkimukseen Göteborgista (s. 41 raportissa). Kyseinen arvio on tehty aurinkosähkölle ja siten aurinkolämmön osalta voidaan hyvin käyttää alempaa säteilyrajaa kuin 950 kWh/m2, koska aurinkolämmön osalta aurinkokeräimen ja muun pinta-alariippuvan osan investointikustannuksen osuus kokonaisinvestoinnista on pienempi kuin aurinkopaneelin osuus aurinkosähköinvestoinnissa.